Tollerielämää

Huomenna on kevään viimeinen tentti, niinpä tässä on hyvä syy kuluttaa aikaa johonkin muuhun kuin tenttiin valmistautumiseen.

9.5 meillä oli arkitottiksen kolmas kerta, tosin meille se oli toinen kerta kun edellinen jäi mejä-kurssin takia käymättä. Teimme ohitteluja ja paikkamakuuta häiriöllä. Sieltä saimme kotiläksyksi opettaa jonkin uuden tempun koirille.

11.5 suuntasimme Hyvinkäälle polskuttelemaan. Jamin seurana altaalla olivat siskot Malla ja Nuppu. Jami näytti todella rauhalliselta ja nautiskeli uimisesta. Se kiersi lähes koko ajan rauhallisesti ympäri pallo uskollisesti suussa. Vähät välitti vieraista koirista aidan toisella puolella!

Matkalla poimittiin mukaan kakkapussillinen korvasieniä josta valmistettiin viikonloppuna ateria. Katiskakin innostuttiin viemään järvelle, mutta olisi kai pitänyt viedä se jo kuukausi takaperin. Nyt kun ruuanlaittoaiheeseen päästiin, niin ollaanhan me tehty yhtä sun toista pihalta kerätyistä nokkosen lehdistä!

Janne ja Niki ovat jatkaneet naksuttelua ja tulokset näkyvät hyvin. Hiekkatiellä Jami huutaa kaikille autoille, sillä ajavat tosi lujaa ja todella läheltä. Bussipysäkillä käydäänkin tämän takia katselemassa ohimeneviä autoja naksun kanssa.

Nyt kun kelit ovat olleet mainiot, ovat koirat olleet paljon ulkona. Tänäänkin olivat pitkissä naruissa nurmikolla, nyt nukkuvat parvekkeella. Jamilla edistystä on tapahtunut senkin suhteen, että ei enää hauku jokaiselle ohimeneville autoille. Jami pystyy myös rauhoittumaan ulkona narussa ja nukkumaan kyljelleen vaikka autot menevät tiellä ohi. Selällään makaamista en ole Jamin nähneen ulkona harrastaneen vaikka sisällä se on Jamin perusnukkumisasento. Ohi menevät ihmiset ovat vielä Jamille liikaa, mutta siinä meille seuraava haaste. Hyvä, että Niki osaa ottaa rennosti vaikka Jami ulkona haukkuukin. Se jatkaa uniaan varsin tyytyväisenä vaikka toinen haukkuu vieressä.

Jamin tilanteen kohentumiseen on tehty tietoisesti töitä. Nyt Jami saa Zylkene-valmistetta, Jamilla on uudet erittäin tukevat valjaat joissa vedossa paine kohdistuu isolle alueelle tasaisemmin, Jamin talutushihnana on joutava ROK-hihna (hihnaan ei tule rajuja nykäisyjä) ja lenkeillä on mukana naksu ja herkkunamit.

Viime keskiviikon arkitottiskerralla Jami olikin sitten lähes äänetön ja pystyi osallistumaan harjoitteluun täysillä. Kontakti oli osin kyllä ihan hakoteillä mutta koira oli hiljaa!

Muutaman kerran olen tehnyt kevyet dami-treenit Jamille kun ollaan käyty lenkilä. Mahtava maltti, hieno keskittyminen – ja mikä vauhti! Ja totta kai damit tulevat kouraan. Viimeisimmän treenin tein ojan suuntaisesti, ihana iso uimakelpoinen oja kahden metrin päässä ja kaikkihan ne palautuivat!

Tänään aamupäivälenkillä meidän rauhaamme järkytti naapurin kissa joka oli täysin maastoutuneena ruohikkoon. Molemmat koirat bongasivat kissan ja minä vasta siinä vaiheessa kun se köyristelee selkäänsä karvat pystyssä metrin päästä meistä. Siinä sitten muistui edellinen episodi kissan kanssa kun katti hyppäsi vuoroin Jamin, vuoroin Jamin naamalle kaupungissa. Reaktioni oli vain vetää koirat toiseen suuntaan ja välttää samanlainen konflikti. Naapurin Hilda-dogi sattui paikalle ja Hildan voimalla sain harhautettua koirat kissalle haukkumisesta. Hilda päätti lyöttäytyä meidän matkaan, eikä olisi millään antanut ottaa itseään kiinni.

22.5 eli huomenna on kylän vanhempainyhdistyksen järjestämä match show. Viime vuonna olimme siellä järkyttämässä kyläläisiä Jamin kanssa (haukkuva koira on hyvin monelle järkyttävä/pelottava kokemus). Katsotaan jos sitä lähtisi huomenna Nikin kanssa tai Jamin. Tai molempien. Tai sitten naatitaan kesästä kotipihalla. Huomenna kun on virallisesti viimeinen koulupäivä tentteineen, vaikka minun kouluprojektit jatkuvat kylläkin juhannusviikolle asti.

Jos kerran nyt on toukokuun alku ja naama palaa auringossa on ehkä aika kirjoittaa blogiin - Viimeisimmässä tekstissä seikkailemme suksien päällä umpihangessa.

Jotta tämän joku (siis minä itse) jaksaa lukea, niin yritän olla lyhyt ja ytimekäs siinä mitä olemme tässä runsaan kahden kuukauden aikana puuhailleet. Tämä on siis lähinnä muistinvirkistämiseksi itselle ja paljon valokuvia.

Helmikuussa…

Kaivoimme vanhan kunnon Zenithin esille ja otimme monta rullallista kuvia vanhaan kunnon tyyliin. Janne kävi aamuisin hiihtämässä koirien kanssa. Iltaisin nautimme hiihdellen sekä kantohankikeleistä ja kuutamoista että koirista.

27.3 Niki palkittiin vuoden 2011 Askola Country Dogs ry Mejä-koirana. Tuo toinen vasemmalta oleva pokaali päätyi Nikin kirjahyllyyn.

Maaliskuussa…

3.3 vietimme Pelastuskoirailun opintopäivän Hyvinkään pelastusasemalla.

9-11.3 Lähdimme Rautavaaralla viikonlopun minihiihtolomalle. Kuvassa olemme nousseet vaaran huippua kohti. Suksista loppui pito, joten loppumatka oli parasta kontata. Jalkojeni välissä Nikin löytämä saalis eli jäniksenkäpälä.

Hiihtäminen voi olla vaarallista hommaa, ainakin jos varusteet eivät kestä. Alla Jannen ja Jamin käytössä ollut hiihtovyön hihna, josta molemmat lukot menivät hiihtäessä poikki. Toisella kertaa kävi vielä niin ikävästi, että lenkin hajottua sinkosi se vauhdilla Jannen vatsaan jättäen mojovan mustelman. Nyttemmin tuote on hyvitetty meille rahassa, sillä tästä tuotteesta piti reklamoida jo toiseen kertaan.

23.3 Fanny-pentu kotiutui Johannalle.

Maaliskuussa Järjestin muutamat ihka omat etsijäkoiraharjoitukset Porvoossa.

31.3 Järjestin ACD:n porukalle tutustumisen Hyvinkään koirakylpylään. Jami pääsi uimaan Hyvinkäälle ekaa kertaa ja hienosti poika ui! Hyvä kun sen sai pois vedestä. Jami pääsi nauttimaan myös suolahuonehoidosta.

Huhtikuussa…

Hiihtokelit olivat huhtikuussa vähenemään päin, mutta teimme kuitenkin vielä hiihtolenkkejä lähitienoolle niin, että saldoon kertyi 20 km (tämä ei ole vertailukelpoinen luku laduilla kilpasuksilla hiihdettyihin lukuihin) sen yhden viikon aikana kun lunta vielä oli. Teimme muutaman uuden hiihtoreitin ja löysimme mukavia uusia maisemia. Hiihtokelit siis kestivät etelässä vuodenvaihteesta aina huhtikuun ekalle viikolla.

9.4 pääsiäismaanantain vietimme Sipoossa treenaten Etsijäkoiraa molempien kanssa mutta myös Nuppu-siskon kanssa. Kävimme Nikin kanssa treenaamassa Loviisassa ja Jamin kanssa Keravalla Etsijäkoiraa. Alla olevassa kuvassa Nuppu ja Jami fiilistelevat harkkojen jälkeen.

15.4 vierailimme Mallan ja Jamin kanssa Metkan, Soman ja Taikan luona. Kuvassa vasemmalta sisarukset Metka, Jami ja Malla.

18.4 ACD ry järjesti Kiva Koirakansalainen testin, jota olimme Jannen kanssa järjestämässä.

23.4 vein Jamin eläinlääkärille, sillä sen kirsu ja tassut näyttivät pahalta. Iho-oireet alkoivat heti kun lumikelit loppuivat.

24.4 koiranpäivänä olin kuuntelemassa Tommy Wirenin luentoa ”Kuinka onnistut koirasi koulutuksessa”. Tiina ja Anja olivat kanssani paikalla, kuten salillinen muita aiheesta kiinnostuneita ja kourallinen siitäkin porukasta oli tuttuja. Luento oli hunajaa korvilleni, oikein mielenkiintoista ja järkeenkäypää teoriaan pohjautuvaa asiaa hienoin videoin höystettynä. Askola Country Dogs päättikin siltä seisomalta hankkia uusin Wirenin kirjan käsikirjastoonsa.

25.4 Porvoon Pelastuskoirien arkitottisilmoittautumiset alkoivat ja me päätimme mennä taas mukaan. Oli mukavaa, että myös Nuppu pääsi taas samaan ryhmään meidän kanssamme. Kurssi kestää seitsemän harjoituskertaa. Ensimmäisellä kerralla Niki oli aivan elementissään, toimi kuin unelma ja nautti yhteisestä tekemisestä. Viimeksi kun olimme samalla kurssilla Janne ohjasi Nikiä, mutta nyt päätimme vaihtaa koiria.

Tämän ja Wirenin luennon yhteenseurauksena Janne on alkanut naksuttelemaan Jamin kanssa. Mukavaa tulosta ja edistymistä havaittavissa molemmilla!

27-29.4. eli huhtikuun lopulla oli vuorossa odotettu Etsijäkoiraliiton leiri Pyhtäällä, jonne suuntasimme koko meidän kokoonpanolla. Niki pääsi tekemään useamman puuttuvan listajäljen, joista viimeisenä 3 km taajamajäljen. Aikaa siihen meni runsas tunti. Jami harjoitteli Y-jälkeä, sillä kun on taipumusta lähteä tuoreimman jäljen perään. Erityisesti meillä oli tavoitteena harjoitella maalikoirakäyttäytymistä. Kehuja saivat molemmat, että ovat molemmat varsin taitavia tapauksia. Yhdessä vaiheessa tuntui jopa, että Jami on vaihdettu toiseen varsin samannäköiseen tolleriin, sillä Jami kulki jäljellä keskittynyt katse kasvoillaan, rauhallisesti ja harkiten. Maalikoiraa kierreltiin ja kaarreltiin hiljaa ja hissukseen, kuin maalikoiraa ympäröisi näkymätön lasi. Työskentely oli niin tyylikästä, että alkoi jo ihmetyttää, että onko koira kipeä tai tosiaan vaihdettu.

Toukokuussa…

Vapun tietoon vietimme kotosalla ja mejä-maastoja kartoittaen. Heti vapun jälkeen vedimmekin ensimmäiset jäljet koirille. Jamille n. 900 metriä kahdella kulmalla ja Nikille n. kilsan pätkä, yhdellä kulmalla ja useammalla makauksella.

4-6.5 eli viime viikonloppuna järjestimme Jannen kanssa Askola Country Dog ry:lle mejä-kurssin. Koirakoita kurssille osallistui 7, joista nuorin oli Johannan Fanny (15 vko) ja vanhin porokoira Pyry (7-vuotta). Viikonloppu meni oikein mukavasti, niin että poltin tosiaan kasvoni liiasta auringoista ja sain raittiin ilman myrkytyksen J Tässä mejä-ensikertalaisen, Lupun tyylinäyte:

Fanny vietti meillä koko viikonlopun, joten Jamilla oli koko ajan seuraa. Varsinaiset paita ja peppu tuo Fanny ja Jami. Ja yritä nyt saada joku säädyllinen kuva niistä. Ohessa kuvayritelmät ryhmärämästä.

e

Jami teki sunnuntaina n. 4 h vanhan 150 metriä pitkän motivointijanan, jonka meni varsin tarkasti. Tosin Jami on niin emäntänsä perään, että taitaa olla sama onko jäljellä emännän kengän jäljet vai verta sillä sama meno jatkui vaikka verijälki loppui.

Keskiviikkona olisi tarkoitus arkitottistella ja perjantaina pitäisi suunnata Koirakylpylöimään Hyvinkäälle.

Nyt lepäilen kotona influenssan vallassa, joka on pakottanut minut vuodelepoon useaksi päiväksi. Päätin kuitenkin kaivaa koneen esille ja kokeilla kuinka tässä koneen edessä jaksaa riekkua. (Minullahan on nyt ensimmäinen harjoittelujakso menossa!)

Hiihtelyistä
Hiihtelyt ovat jatkuneet menestyksekkäästi, siltä osin että lunta on riittänyt. Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen teimme vähän pidemmän hiihtoretken Mallan porukoiden kanssa. Antti oli ostanut uudet metsäsukset, Tiina vielä sinnitteli lainasuksilla (kunnes sijoitti sievoisen summan Altain Ski-suksiin!) kun teimme tämän retken. Umpihankihiihtotyylillä etenimme vajaat 8 km. Evästauon pidimme lintutornilla.

Sopu sijaa antaa!

Päivä on jo sen verran pidentynyt, että hiihtelyt viikolla valoisan aikaan ovat onnistuneet. Siltä tunnolliset otsalamput ovat palvelleet meitä silloin, kun työpäivä on venynyt pitkäksi. Sen verran aurinkoiset olivat kelit jo viikko takaperin, että innostuin ottamaan Zenithinkin mukaan ulkoilemaan.

Äänestyksen toinen kierros
Presidentinäänestyksen toinen ja viimeinen kierros käytiin hyvissä ajoin ennen vaalivalvojaisia. Niki äänesti tällä kertaa Niinistöä (1.kierroksella Arhinmäki & Essayah) ja Jami Haavistoa (1. kierroksella Arhinmäki & Niinistö). Valinta tehtiin kuvakortein kuten ensimmäiselläkin kerralla.

Ystävänpäiväposti
Niki vastaanotti ystävänpäivänä arvokkaan paketin Kangasalan suunnalta. Nyyti-äidin dami, jolla sekä sisko Stella että Nyyti ovat ahkerasti harjoitelleet päätyi Nikille - perintönä rakkaalle pojalleen. Kiitämme Nikin puolesta kauniista ja arvokkaasta lahjasta! Toivomme Nikin olevan sen arvoinen.

Vaakkuilua
Ehkäpä postilähetyksen innoittama – mutta osaltaan myös siitä syystä, että Janne sai työkaveriltaan kassillisen lintuja, päätimme lanseerata tiputiistain käyttöön. Kahtena tiistai-iltana olemme levittäneet tiput alakertaan ja koirat ovat vuoronperään päässeet niitä etsimään. Vaikka olemme pitäneet harjoittelussa pitkää taukoa, ei lintujen käsittelyssä ollut koirien näkökulmasta katsoen mitään ongelmaa. Päinvastoin, homma tuntui sujuvan helposti! Tästä on hyvä jatkaa.

Kummityttö kaiken tietää
Saimme erääksi viikonlopuksi vieraaksemme kummityttöni. Sen verran oli vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi nähtiin, että Emmi joutui pinnistelemään, että muisti kumpi koirista on kumpi. Onneksi muistisääntö on helppo: Nikillä on enemmän valkoista kuin Jamilla. Jami oli kuitenkin päättänyt, että tänne ei nyt yhtä ylimääräistä vierasta tarvita ja koetteli alkuun Emmiä. Onneksi minulla on erittäin kärsivällinen, ymmärtäväinen ja eläinrakas kummityttö, joka tiesi Jamin vinkeet heti ensialkuun. Emmi sanoikin, että Jami on apinan ja kengurun välimuoto ja samaa kyllä mietin välillä itsekin. Mainitsi kyllä Emmi Nikin olleen ihan samanlainen villi, joten meillä on kuulemma vielä toivoa. Näin totuus tulee lasten suusta! Ensimmäisen illan hiihtolenkin jälkeen Emmi ja Jami lopulta simahtivat samalle patjalle nukkumaan ja aamulla Jami oli ensimmäisenä ollut herättämässä Emmin märällä kirsulla. Tästä alun haasteesta syntyikin lopulta kaveruus, minkä kehittymistä oli hieno seurata viikonlopun aikana. Kumpa aikuisetkin osaisivat käyttäytyä yhtälailla. Eihän Emmi missään vaiheessa ottanut Jamin käyttäytymistä (tarkoitan haukkumisella ja hyppimisellä) henkilökohtaisesti kuten niin monet ovat tehneet.

Ruokaakin laitteitettiin, ihan porukalla. Ja missä ruoka, siellä Niki. (En kyllä kuvaa ottaessa huomannut, että se ehti jo tuonnekin ängetä, tarkoituksena oli kuvata meidän ihme-spagettia). Äiti onkin nimennyt Nikin Kokki Kolmoseksi, sillä on aina paikalla kun kokataan. Minusta Niki muistuttaa Uuno Turhapuroa, ensin koiraa ei näy missään mutta kun pata kolahtaa pöytään pyyhältää Niki paikalle.

Jamin takki
Kelit olivat välissä varsinkin kipakat ja kun Jamin takki oli mennyt viime talvesta pieneksi, ostin alennuksesta uuden ja kaksi kokoa isomman. Vihreänruskean hillityn värin tilalle menin ostamaan kirkkaansinisen manttelin! Mikä minua vaivaa, ostan aina sen kirkkaimman värin mikä kaupan hyllyllä huutaa? No, Mustin ja Mirrin myyjä kyllä hyvin komppasi valintaani - näkyyhän se mukavasti pimeässä. Ja kyllä se sopii mukavasti oman toppatakkini väriin. Heh.

Pirkan Nuuskut 40 vuotta
Matkasimme 18.2.2012 Tampereelle Pirkan Nuuskujen 40-vuotis gaalaan. Tosin kutsustamme oli jäänyt pois jotakin hyvin oleellista ”juhlava pukeutuminen”. Tämä tosin tuli esille jo ennen juhliin menoa ja asiaa selviteltiin, muille kun näytti menneen kutsuja tuon ohjeen mukaisesti, meille ei. Ainakin omasta mielestämme juhlavissa vaatteissa juhlimme. Valokuvia tuli otettua aika paljon, osittain Pirkan Nuuskujen juhlajulkaisua varten, jonka teossa olen luvannut avustaa syksyllä. Tai olisihan niitä kuvia kai saanut enemmänkin ottaa. Juhlat sujuivat varsin mukavissa merkeissä. Tuttuja oli kourallinen ja heitä olivat lähinnä ne jotka tunsin omalta Pirkan Nuuskujen hallituskaudelta, lehden teon & mejän tiimoilta. Tällainen kaukojäsenyys kun ei tuo muita jäseniä kovin tutuksi. Onneksi kasvattaja Suski miehineen oli paikalla ja he varanneet meille vierekkäiset paikat! Illan aihe pysyi luontevasti koirissa, joskin myös lapsissa ja kummilapsissa. Joten aiheista ei voinut valittaa – maksetusta ruuastahan saa aina olla kriittinen? Ohjelmaosuudessa esiintyi tolleri Lordi joka emäntänsä kanssa esitti koiratanssia, muuten ohjelmistossa ei koira-aiheita ollut, paitsi tietysti puheissa.

Lily sairastaa
Seuraavana aamuna matkasimme Porvooseen katsomaan miten Lily voi. Jannen isä viestitti, että Lily ei voi aivan normaalisti ja oli itse lähdössä töihin. Pääsimme paikalle ja luulimme jo käyneen pahemmin, sillä ovea avatessa koiraa ei näkynyt missään. Yleensä kun Lily tulee haukkuen vastaan. Nyt Lily tuli viiveellä ovelle, käveli väsyneesti vastaan, pää roikkuen. Koira ei ottanut kontaktia ja oli poissaoleva, vaikutti rauhattomalta eikä omalta itseltään ollenkaan. Monestihan Lily on sellainen ollut kun on saanut epilepsia kohtauksen, mutta nyt kohtausta ei ollut alla (Lily on sairastanut epilepsiaa kaksi vuotta ja sillä on siihen lääkitys).

Annoimme diapamin rauhoittamaan tilannetta, samoin puolikkaan epilepsialääkkeen. Tein nakkiveden (nakinpaloja veteen mikroon, siitä liukenee nopeasti makua veteen) jo Lily joi kerralla desin verran. Muuten se ei ollut koskenut omaan juomaveteen. Nakinpaloja huoli syötäväksi, joten ruokahalu oli tallella. Voimat vaan ei olleet entiset sillä ei päässyt hyppäämään sohvalle ja koordinaatio oli huono. Soitin heti päivystykseen, joka sattui olemaan tällä kertaa Sipoossa. Sovimme, että tarkkailemme tilannetta ja jos tila ei muutu menemme illalla käymään päivystyksessä.

Tila ei tosiaankaan muuttunut. Lily vaikutti toispuoleiselta. Pää roikkui oikealle ja koira pystyi kääntymään vain oikealle. Jalat menivät kuin solmuun kun sitä yritti kääntää toiselta puolelta ympäri. Koira oli sen verran rauhaton, että ei rauhoittunut kuin syliini jossa pystyi nukkumaan.

Pääsimme illalla päivystykseen ja luulimme jo, että reissusta tulee Lilyn viimeinen. Sen verran huonossa kunnossa se oli. Vastaanotolle se käveli kuitenkin pää pystyssä, kuin mitään vikaa siinä olisikaan. (Näitä ihmeparantumisia on tämän koiran kanssa nähty ennenkin on vastaanotolle on päästy!) Lilylle tehtiin perustutkimuksen lisäksi ultra ja jonkinlaisia neurologisia testejä, jossa sen päätä käänneltiin ja silmien & tassujen reaktioita tutkittiin. Eläinlääkäri epäili sillä joko välikorvan tasapainohäiriötä tai kasvainta. Lily sai piikit pahoinvointilääkettä sekä kortisonia. Jatkotutkimuksia eläinlääkäri suositteli tekemään Aistissa.

Lilyn voimat ja koordinaatio palautuivat vähitellen seuraavan päivän aikana, joskaan se ei ole ollut yhtä pirteä oma itsensä kun ennen. Nyt seurataan tilannetta, josko olisikin se ohimenevä tasapaino-ongelma…

Kuvassa Lily kaksi viikkoa sitten kun Emmi oli kyläilemässä. Kovasti “mummo” sulatti Emmin sydämen “se on niin kiltti ja hiljainen” ja esitteli vastalahjaksi Emmille temppukavalkaadinsa “mä osaan nää kaikki.” Mummo on Lilyn lempinimi, onhan mummo jo yli 11-vuotta vanha!

Rouvista puheenollen
Huutsi-belggarimummo täytti viime viikolla kokonaiset 13-vuotta! Onnea Huutsi-gootsilainen. Juhlitaan tätä ensi kerralla kun nähdään!

Johannan tuleva pentu
Johanna on kertonut päässeen katsomaan pentuetta, josta hän saa oman rhode-pennun. Tietysti piti käydä vakoilemassa kasvattajan sivuilla, sillä kuviahan siellä oli myös. Narttu sieltä on nyt tulossa, mutta mikä kolmesta, on vielä mysteeri.
Hienon näköisiä ovat koirat, tosin minulla ei ole juuri rotutuntemusta, mutta eiköhän tähän asiaan saada korjausta. Hih!

Jami suoritti alkeiskurssin - hiljaa
Tänään vietimme pitkän päivän Etsijäkoiraliiton treeneissä Porvoossa.  Jami suoritti alkeiskurssin loppukokeen ja Nikille tehtiin rento palautustreeni (koska viime viikolla sen kanssa suoritettiin jatkokurssin loppukoe). Jami pääsi aamupäivästä tekemään etsintöisiin valmistavan koiran jäljen, eli lenkkeilimme sakeassa lumisateessa 4 kilometriä. Se olikin ihan hyvä ratkaisu, Jami sai enemmän höyryt pois ja pystyi keskittymään koejälkeen. Koejäljen suoritus sujui hyvin, varsinkin maalikoiran ilmaisu. En heti edes ymmärtänyt mistä on kysymys kun Jami seisahtui, käänsi kylkeään ja seisoi poikittain edessäni. Jami oli ilmaissut 40 metrin päässä olevan koiran! Siitä hyvästä Jami sai palkaksi jauhelihaa, eikä tilanteessa ollut havaittavissa minkäänlaista haikailua tai äännähtelyä maalikoiraa kohti. Jami pystyi jopa syömään ruuan niin, että käänsi selkänsä kokonaan vieraalle koiralle. Vieraitten koirien kohtaaminen on käynyt paljon helpommaksi kuin ennen tätä kurssia. Alkeiskurssi täytti meidän tavoitteet siis kaikin puolin! Eikä tämä harrastus kyllä jää Jamin kanssa tähän, niin Jami tästä puuhasta nauttii.

Viikkohiihtelyt
Viikko-ohjelmaamme on kuulunut hiihtelyä lähipelloilla. Lunta on todella mukavasti ja lisää lupaillaan. Hyvä niin, että hiihtosäät jatkuvat. Eläinhavaintojakin olemme tehneet. Iso kettu nähtiin viime sunnuntaina tai oikeastaan minä sen näin ja päätin saman tien kääntyä takaisin. Jos koirat olisivat sen havainneet, olisivat luultavasti lähteneet perään ja minä olisin roikkunut suksien kanssa perässä. Mieluusti olisin mennyt lähemmäs ihmettelemään tuota jätti-kettua, mutta oman hyvinvoinnin kannalta ratkaisu oli tämä. Toisella hiihtokerralla koirat lähtivät seuraamaan jäniksenjälkiä mutta ne päättyivät keskelle peltoa! Emme keksineet muuta kuin, että joku lintu oli napannut sen saalikseen. Mitään loikkaa sivulle ei ollut, tuskin oli myöskään osannut samoja jälkiä loikkia takaisin Mutta olivathan koiratkin ihmeissään.

Naapurin uusi asukas, Elmo

Kävimme viikolla ihmettelemässä 8 viikkoa vanhaa Elmo-nimistä mittelpitzin pentua. Elmo on muuttanut äidin naapuriin. Elmoa voisi kuvata ulkonäöltään lelukoiraksi. Elmo on ihana hurmuri - vaikkei ihan linssiluteeksi osoittautunut. Elmo nimittäin kääntyi aina toiseen suuntaa kun yritin ottaa kuvaa.

Viralliset lukemat ja pieneksi jäänyt takki
Koska emme olleet käyttäneet koiria pitkää aikaan vaa’alla, punnitsimme ne alku viikosta. Nikin elopainolukema värähti 22 kiloon ja Jamin lukeman ollessa 21 kiloa. Niki oli mittanauhalla mitattaessa n. 53 cm ja Jami vastaavasti 51 cm säkäkorkeudeltaan. Ei siis mikään kovin suuri ero lukujen mukaan, silmin nähden se on paljon suurempi. Viime viikolla kun jouduin pukemaan Jamille talvimanttelin niin kuinkas ollakaan, sille viime vuonna hankittu ylisuurimeneevieläensitalvena-mantteli oli jäänyt pieneksi! Jami on venähtänyt selästään siis ihan hirveästi, mantteli näyttää lähinnä huvittavalta napapaidalta. Ja niin kuin me luulimme ostavamme varat, ettei uutta tarvitse hankkia. Päädyimmekin sitten siihen, että Jami peri Nikin fleecen ja Niki peri puolestaan Camsun viime talvena hankitun talvimanttelin. Tosin johan Jami ehti syömään fleecestä kiristysnauhat. En tiedä mistä se oli onnistunut fleecen päivän aikana kaivamaan, mutta niin täällä vaan oli illalla komeasti pätkityt nauhat lattialla.

Koirat valitsevat presidentin, poliittista koiranaktivointia
Perjantai-illan koiranaktivointipuuhiimme kuului tällä kertaa presidenttiehdokkaan valinta. Koska eri medioissa eri ihmiset ja tahot eri perustein ovat antaneet mielipiteitään presidenttiehdokkaista, päätimme me tuoda siihen uuden näkökulman. Jos kerran 1-vuotias lapsi voi kertoa mielipiteensä presidenttiehdokkaasta, sen voi tehdä myös koira. Vai voiko? Asiastahan voidaan tietysti olla montaa eri mieltä. Viittaan tässä kuitenkin mtv3.fi-nettisivuilla kirjoitettuun juttuun (Lapsiraati hyllytti Soinin), jossa lapset antoivat oman näkemyksensä presidenttiehdokkaista.

Huomautamme, että seuraavassa esitetty tulos esittää koiriemme sattumanvaraisesti valitsemia vaihtoehtoja. Emme siis mainosta, emmekä tue mitään tiettyä ehdokasta tai puoluetta. Emme myöskään ota vastuuta siitä, jos koiriemme valinta vaikuttaa ratkaisevasti omaan valintaasi.

Homma meni siis näin. Ehdokkaista tehtiin ehdokaskortit, joissa oli presidenttiehdokkaiden kuva. Ehdokaskortit asetettiin koirien eteen sattumanvaraisessa järjestyksessä ja koiraa pyydettiin valitsemaan suosikkinsa. Tähän väliin voisin sanoa, että koiramme saavat usein valita esimerkiksi erilaisista herkuista tai leluista yhden suosikin, joten homma oli sikäli koirilla jo hallussa.

Niki valitsi ensin ja nosti Arhinmäen ehdokaskortin. Tämän jälkeen Jami sai valita omansa, joka sekin oli Arhinmäki. Jami ottaa usein Nikistä mallia, joten tulos saattaa selittyä tällä. Tai mistä mekin tämän voimme tietää? Päätimme kuitenkin antaa koirille mahdollisuuden nostaa toiset kortit (Arhinmäen kortti oli tässä vaiheessa poistettu), jolloin Niki valitsi Essayahn ja Jami valitsi Niinistön. Valinnan aikana Väyrysen kortti sai tassusta, niin että siihen jäi kynsien jäljet. Kuuluikohan Väyrynen siis valittuihin vai protestoituihin?

Ja miksikö näin teimme, emmehän tämän äänestyksen perusteella valitse omia ääniämme.

Tarkoituksena oli aktivoida ajatuksia vaalikirjoitusten luonteeseen. Media näyttää olevan täynnä hölynpölyä toisensa perään. (Kuten joku voisi osuvasti kuvata tätä blogia.) Tällä ihmisiin vetoavalla politiikasta irrallisessa hölynpölyllä ihmiset harhautetaan taitavasti siitä, mikä asioiden luonne oikeasti on.
Tämä koiriemme antama äänestys saattaisi ylittää uutiskynnyksen, siinä missä lapsien tai astrologien arvioinnit presidenttiehdokkaista. Käytetäänhän vaalihauvoja vaalimainonnassakin mukana. Entä mitä jos Lipposen Onni ja Niinistön Lennu pääsisivät valitsemaan omat ehdokkaat? Vaalikiertueelle osallistuneiden koirien tieto olisi vallan merkittävää tietoa, siinä missä astrologien ja lapsienkin kommentoinnit. Vai kuinka?

Mihin siis äänestyskopissa kirjattu valinta perustuu? Itse asia kun näyttää mediassa hukkuvan kaiken alle - mutta siitähän näille kaikille maksetaan.

JADORED’S JAZZIDY
Nyyti
25.2.2002-17.1.2012

Nikin rakas äiti Nyyti siirtyi kultareunaisen pilven reunalle tiistaina 17.1.2012. Otamme osaa Nyytin perheen suruun. Muistamme Nyytin aina niin innokkaana ja pilke silmäkulmassa olevana iloisena hännän heiluttajana sekä kuuliaisena koirana. Olit ja olet meille esikuvana. Kiitos kaikesta Nyyti, varsinkin suurimmasta lahjastasi meille.

Näistä maisemista palailtiin viikko sitten takaisin tänne etelään. Koulut ja työt alkoivat taas viime maanantaina ja arki on palanut kalenteriin. Oli kyllä miellyttävää, että lunta oli sitten tullut tänne etelään ja saimme heti maanantaina jatkaa lomalla alkanutta hiihtoharrastusta. Lunta nyt ei aivan hirvittäviä määriä ollut, mutta kun ei mennyt ihan pahimpaan kynnöspeltoon hiihtämään, pääsi suksilla mukavasti eteenpäin.

Koirat päästimme juoksemaan vapaana mökiltä totuttuun tapaan, mutta Nikihän otti ja lähti. Pienen seikkailun jälkeen kaveri löytyi talon pihasta, jonne Janne löysi Nikin jälkiä seuraamalla. Mikä lie sinne Nikin ajanut, sillä talossa ei ollut koiraa. Puhelin alkoi soida samalla hetkellä ja yhden tekstiviestinkin kylältä sain. Kyläläiset olivat huolissaan, että onko meiltä koira karkuteillä. Hyvä yhteishenki siis tällä kylällä! Emme siis tiedä missä kaikkialla Niki oli ehtinyt käydä, ulkona oli kuitenkin pilkkopimeää mutta silti se oli ehtinyt herättämään huomiota kyläläisissä.

Viikko vierähti muuten aika nopeasti. Emme ehtineet tokoilemaan taikka muutakaan treenaamaan. Perjantaina menimme kaupunkiin tekemään parit etsijäkoiramotivoinnit sekä Nikille että Jamille launtaita silmällä pitäen. Otettiin Lily mukaan ja Janne pääsi Lilyn kanssa tuoreitten jälkien tekoon. Jami sai noin 200-300 metrin jäljen, Niki pidemmän. Molemmat löysivät Lilyn helposti ja Jami osasi olla haukkumatta. Vaikutti varmaan se, että latasin sen naaman eteen purkillisen naudan jauhelihaa sillä hetkellä kun ilmaisi Lilyn.

Lauantaiaamuna lähdimme kaupunkiin jäljen tekoon. Etsijäkoirakurssilainen oli toivonut että saisi Jamilla tehdyn 6h vanhan jäljen, joten Jami pääsi aamusta lenkkeilemään. Klo 11 aloitimme harjoitukset. Pääsimme Jamin kanssa toisen jäljen tekoon missä vierähti 1,5h. Sää oli melko kylmä joten emme voineet seistä maalissa paikallaan. Jälkeä tehdessä tapahtui jonkin sortin ihme, sillä Jami ei haukkunut vastaantulevaa koiraa ja pääsimme moikkaamaan tätä 9-vuotiasta narttua. Tämän jälkeen Jami oli itsevarma eikä välittänyt talojen pihoilla räksyttävistä koirista. Jännitin vähän, miten käy kun etsijäkoira löytää meidät, mutta niin kävi että Jami ei haukkunut sitä! Ja vaikka Jami ei ollut ennen tätä koiraa nähnytkään! Olin todella tyytyväinen! Päivän tavoitteet oli siis tältä päivältä jo saavutettu. Jami pääsi seuraavaksi etsimään. Alku oli hankala, sillä tuuli pyöritti hajua. Mutta alun pyörimisen jälkeen Jami lähti eteenpäin kuin juna ja ilmaisi maalikoiran erittäin hyvällä tekniikalla. Jami siis hidastaa vauhtia ja sen ryhti kasvaa. Heti tämän jälkeen liu’utin tietä pitkin ruokarasian sen naaman eteen ja söi ruuan kun maalikoira käveli meitä kohti. Ja mitenkäs kävikään? JAMI OLI HILJAA!!! Mikä oli minusta aivan uskomatonta. Päivän tavoitteet olivat todellakin saavutettuja, vaikka Nikin jatkokurssin koejälki oli vielä tekemättä.

Väinöä parturoidaan jotta Nikille saadaan tuorettan alkuhajua. Väinö toimi Nikille maalikoirana.

Niki pääsi etsimään tolleriuros Väinöä. Seuraamaan lähti Laura, joka ei ollut ennen nähnyt Nikin työskentelyä. Niki lähti päättäväisesti matkaa, tutulla tyylillä niin että ensimmäiset askeleet otetaan loikkien. Alkumatkasta Niki merkkaili aika paljon. Vauhti oli varsin hyvä, joten oli varma että jäljellä ollaan. Pellolla Niki poikkesi pienemmälle tielle tekemään tarkistuksen mutta palasi hommiin. Vauhti oli reipasta ja nenä pysyi koko ajan maassa. Puolimatkassa Niki lähti haahuilemaan jalankulkutietä siihen malliin, että tarkistuslenkkiä oltiin taas tekemässä. Annoin kuitenkin Nikin mennä ja kun päästiin niin pitkälle että Niki alkoi syödä lunta ja kieriä lumessa palautin Nikin sinne missä tiesin että se oli vielä tehnyt töitä. Annoin siellä hajun uudestaan tai oikeastaan en saanut edes pussia auki kun Niki kävi haistamassa alkuhajua ja lähti päättäväisesti matkaan.  Tämä on sikäli aikamoista yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä. Koira saa poiketa jäljeltä tarkistuslenkeille mutta ohjaajan on tiedettävä missä mennään. Tarkistuslenkkien tekeminen on Nikille kaupungissa haasteellista sillä metsässä lenkki olisi n. 20-40 metriä halkaisijaltaan mutta kaupungissa se ei onnistu teiden ja rakennusten takia. Minun on siis huomattava milloin Niki lähtee tarkistukselle ja palautettava se takaisin lähtöpisteeseen. Kätevää, silloin kun se menee nappiin. Ja tällä kertaa se meni nappiin.

Kuljimme vielä noin kilometrin matkan kunnes Niki ilmaisi Väinön. Niki sai jauhelihaa palkaksi ja suuret rapsutukset, sillä jatkokurssin loppukoe oli nyt suoritettuna! Ja minulla on nyt mahdollisuus järjestää liiton alaisia harjoituksia.

Mittasin muuten matkan karttapaikan palvelun avulla ja kaikkinensa jälki oli reilu 2 km pitkä. Niki työskenteli koko ajan maavainuisesti. Sää oli melko tuulinen ja lämpötila n. -5 astetta.

Täytyy siis sanoa, että päivä oli varsin onnistunut monessa suhteessa! Ja ei voi taas todeta, että kyllä minulla on taitavat koirat! ps. Viikon päästä jatketaan taas harjoituksia – sillä eihän kukaan ole seppä syntyessään.

Kirjoittelen tällä kertaa täältä mökiltä. Jami nukkuu jaloissani sängyllä, Janne lämmittää takkaa ja Niki köllii takan edessä. Telkkarista tulee mäkihyppyä ja ulkona on polviin asti lunta. Mitäpä sitä mökillä muutakaan! (Paitsi että kohta tietysti ulkosaunan lämmitykseen.)

Olemme täällä nyt viikon verran. Vuodenvaihdekin siis meni täällä ja niin ettemme nähneet taikka kuulleet yhtään rakettia (paisti telkkarissa)!

Lomatavoitteissa on hiihdellä lähimaastoissa. Sunnuntaina heitimme ensimmäisen lenkin mutta varusterikko pakotti palaamaan meidät aiemmin mökille kuin olimme suunnitelleet. Armeijan metsäsuksista katkesi sidelenkki kiperässä ojanylityksessä. Onneksi koirien hihnat sattuivat mukaan vaikka jolkottelivat koko reissun vapaana.

Koiranhihnasta viritetty side armeijan suksiin.

Köytin hihnan siteeseen ja pyöräytin pari kertaa saappaan ympäri. Tällä pääsin eteenpäin, vaikkei sivutukea juuri ollut. Maanantaina jouduimmekin lähtemään kylille varaosaa metsästämään. Kärkkäiseltähän se katkennut lenkki sitten löytyi, olisi pitänyt heti mennä vaan sinne eikä yrittää naapurikylältä metsästää. Kärkyltä lähti kyllä muutakin retkikampetta mukaan ja taskulamppu.fi-myymälästä siitä vierestä uusi valo otsalamppuun, sillä Jamihan pistelin poskeensa toisen otsalampun niin että akku jäi jäljelle. Tällaiset pannat tarttui myös matkaan. Nyt on helpompi nähdä missä pojat pihalla juoksee kun pimeä on tullut.

Oikeastaan virittelin Nikille omatekoisen gps-pannan, jotta saisin vähän selvyyttä missä asti se käy tässä mökillä ollessaan juoksemassa.

GPS-pannan valmistusohjeet:
1 koiran kaulapanta
1 kakkapussi (muukin pussi käy)
vessapaperia
ilmastointiteippiä
sakset

Kännykkään asennetaan jokin gps-pohjainen trackeri ja trackeri laitetaan päälle (itse käytän ilmaista Endomondo-sovellusta, sopii opiskelija budjettiin). Tässä vaiheessa kannattaa laittaa näppäinlukko päälle, sillä seuraavaksi kännykkää päällystetään wc-paperilla mahdollisia iskuja vaimentamaan. WC-paperilla päällystetty käärö laitetaan muovipussiin ja sidotaan tiukasti kiinni. Pussi teipataan kaulapantaan vaakatasoon, niin että se pysyy tukevasti kiinni. Panta asetetaan koiran kaulaan ja koira päästetään irti. Kun halutaan tietään, missä koira on juossut, niin panta otetaan pois ja trackeri laitetaan pois päältä. Tämän jälkeen koiran juoksemaa reittiä voi seurata tracker-sovelluksen kartalta (omassa tapauksessa tietokoneelta). Voidaan käyttää myös avo/aviomiehen seuraamiseen jos seurantalaite teipataan esimerkiksi housunlahkeeseen kiinni.

Nikillä omavalmisteinen gps-panta kaulassa. Ja uudet Nite Dawn-pannat molemmilla kaulassa ja valot päällä.

Hiihtovarusteiden päivityksen jälkeen on päästy siis taas hiihtämään. Umpihangessa metsäsuksilla hiihtäminen on varsin kokonaisvaltaista, myös koirien näkökulmasta.

Metsäsukset odottamassa seuraavan päivän hiihtoreissua.

Hiihtolenkeillä koirilla on ollut varsin paljon haisteltavaa, sillä hiihtomaasto on täynnä hirvien tallomia jälkiä. Tänään ohitettiin kolme uutta makuupaikkaa, eilisen reitin varrelta niitä löytyi muutama.

Ja eilenhän me nähtiin kolme hirveä ihan lähietäisyydellä ja koirien piti tietysti lähteä haukkumaan niiden perään.

Joulunaika
Jouluaika vietettiin Askolassa. Muutamaan otteen vierailtiin kaupungissa kun meille tuli vieraita. Porvoossa jylläsi ilmeisesti aika paha kennel-yskä epidemia, joten emme senkään takia koirien kanssa kaupungissa käyneet. Koirakavereitakin kävi kylässä kun 14 viikkoinen Milja-tollerivauva vieraili Taavi-tollerin ja emäntänsä kanssa kylässä.

Eerika ja iiks niin ihana Milja!

Joulupukki oli muistanut koiria aika isolla määrällä lahjoja ja taisivat ne omistajienkin lahjat suureksi osaksi liittyä koirailuun. Koirat avasivat lahjoja sydämensä kyllyydestä, repivät paketit auki aika vauhdikkaasti niin että meillä sivusta seuraavilla oli naurusta pidättelemistä!

Koirat lahjojensa kanssa kuusen juurella. (Läppäriltä näyttävä ei ole tietokone vaan aseiden puhdistukseen tarkoitettu setti, jonka kansi sattuu olemaan auki ja näyttämään erehdyttävästi tietokoneelta!)

Joulun jälkeen kävimme vielä kokeilemassa onnea järvellä, sillä isot pulskat heinäsorsat olivat taas käyneet härnäämässä minua silloin kun olin käynyt koirien kanssa kävelyllä. Jotenkin ne tuntuivat tietävän, että
milloin olemme paikalla metsästysaikeissa ja milloin ilman asetta. Muutenkin talvi on ollut ihmeellinen, vesi rannalla on noussut kuin keväisin, sorsia on äänestä sekä näköhavainnoista päätellen kymmeniä ja noin 14 joutsenen parvi asuttaa järveä!

Jamin allergiatutkimus
Jamista otettiin viikko ennen joulua verinäyte, jolla pyrittiin selvittämään Jamin allergian syytä. Eläinlääkäri käytti termiä screenaus, jolla pyrittiin rajaamaan johtuisiko allergia ulko-tai sisäallergeenien altistuksesta. Verikokeiden tulos saapui ennen joulua ja molemmat näyttivät negatiivistä. Reaktio on siis mitä todennäköisesti ruoka-aine allergia. Ruoka-aine allergia epäilyksen takia Jamille saa nyt alkaa antaa muutakin ruokaa kuin allergia-nappulaa - yksi ruoka-aine kerrallaan, 2-viikon välein.

Treenailuntapaista
Olemme pitäneet virallisella treenirintamalla hiljaisempaa lomien ajan. Jami sai joululahjaksi Kanadanhanhea muistuttavan damin, jolla on treenattu kerran järvellä joen suuntaisesti. Silloin säpinää toivat heinikosta lentoon lähtenee fasaanit. Jami odotti nätisti kun vein damin piiloon ja luuli kai, että heitin ne fasaanit lentoon mutta kun minä häkeltyneenä jäin katselemaan lintuja, lähti Jami lintujen perään. Siihen asti se oli istunut paikallaan ihan nätisti, meinasi että tämä kai kuuluu harjoitukseen.

Hakutreeni tehtiin kun Johanna tuli vierailemaan luoksemme. Jami pääsi hakemaan Jannea, Henkkaa ja Johannaa. Kokeilimme myös Nikillä ja kyllähän ne tyypit löytyivät vaikkei Niki virallisesti mitään hakua harrastakaan.

Etsijäkoiratreenit olivat viimeksi Porvoossa. Niki yritti suorittaa loppukokeen mutta siinä meni kyllä kaikki pieleen mikä voi mennä. Etsimme 3kk vanhaa pentua, eikä Niki ole ennen niin nuorta etsinyt. Alkuhaju ei ollut pussissa vaan oli pyörinyt eri ihmisten käsistä käsiin, joten siitä tuli monihaju. Jouduimme näyttämään etsittävän perheen toista koiraa Nikille, että Niki tiesi kumpaa etsiä. Ja eihän Niki ollut sitäkään ennen treenannut. Meno oli epävarmaan eikä Niki tahtonut lähteä etsittävän koiran perheen autolta minnekään. Niki eteni kaikkien risteyskohtien jälkeen päättäväisesti eteenpäin mutta vauhti hiipui äkkiä ja tiesin, että koira on todella epävarma. Lopetettiin koe kesken, mutta Niki sai kuitenkin maalikoiran ja palkan normaaliin tapaan.

Jamilla on samalla kerralla vuorossa alkeiskurssin pitkäjälki, huonompi homma oli vaan siinä että matkalla sattui vastaan yhtä sun toista eikä Jami saanut sitä työskentelyrauhaa kuin olisin toivonut. Tosin ennen harjoituksia meitä tuli moikkaamaan pinseri-narttu emäntineen. Jami heilutti häntää pinserille ja omistaja huusi voisiko meitä moikata. Sanoin tietysti, että voi mutta Jami alkaa varmasti haukkumaan. Ja alkoihan se mutta positiivista tässä oli se, että Jami ei haukkunut heti ja että meitä tuli joku moikkaamaan! On luultavasti yhdistänyt treenipaikan siihen, että siellä pääsee etsimään mukavia kavereita eikä niitä kannata haukkua.

Agilityä olemme käyneet harjoittelemassa hallilla muutamia kertoja. Yhdellä kerralla meillä oli Huutsi emäntineen mukana. Janne on perinyt tässä hommassa pääohjausvastuun, sillä minä en yksinkertaisesti pysy menossa mukana. Mutta opetan kyllä koirille yksittäisiä esteitä ja kerron kyllä Jannelle kuinka pitäisi tehdä. Hih!

ps. Janne tuossa kyseli, että lukeekohan kukaan noita kirjoituksia tuolta blogista. Vastasinkin, että eipä sillä väliä vaikkei lue, nämä ovat kuitenkin kivoja muistoja kirjoittaa ylös itseään varten. Ja sitten voi myöhemmin muistella mitä milloinkin on koirien kanssa touhuttu.

Lämmin joulutervehdys ja onnea uudelle vuodelle 2012. Erityiset terveiset Nikin rakkaalle Nyyti-äidille.

Jami etsijäkoirana
Jamin etsijäkoiralkeiskurssin toinen kurssikerta pidettiin Kouvolassa 12.11. Jami pääsi ensimäistä kertaa maaliin etsittäväksi. Jamille tehtiin kaksi eri harkkajälkeä, jotka molemmat Jami meni aikamoisella vauhdilla ja pääosin ilmavainuisesti.

Seuraavana päivänä kävin tekemässä Nikin kanssa Väinölle ja Onnille jäljet Porvooseen, jotka saivat jäädä muhimaan viikon päästä olevia harjoituksia varten. Nämä jäljet mentiin sitten läpi viikon päästä. Myös Jami oli treenaamassa ja pääsi tositoimiin ennen Nikiä. Jamin jälki oli taajamajälki ja se oli tehty Linnamäelle. Jami pääsi etsimään samanikäistä tollerineitiä, Iitua. Jami lähti rauhallisesti (niin rauhallisesti kuin Jami voi jäljelle lähteä, se ei siis kaikilla tarkoita rauhallista lähtöä) matkaan. Jami työskenteli tarkasti. Näin maalikoiran ennen Jamia (maalikoira oli rinteen alapuolella eikä Jami nähnyt sinne). Jami pysähtyi itsestään mentyään ohi sen linjan, missä maalikoira oli eli 20 metrin päässä mäenrinteen alapuolella. Ohjaajamme sanoikin että esimerkillisempää ilmaisua ei voi olla! Palkkasin Jamin ja pyysin maalikoiraan tulemaan lähemmäs. Jami pysyi rauhallisena koko ajan ja vaikka samalla linjalla maalikoiran kanssa kulki joku paikalle osunut random-lenkillä ollut koira. Maalikoira tuli aina viiden metrin päähän meistä ja Jami sai loput palkat. Sitten lähdimmekin kävelemään autolle niin, että Jami sai rauhassa tulla kanssasi ja maalikoira tuli myöhemmin perästä.

Hakutreenit 16.11
Olimme pitkästä aikaan Jamin kanssa haku-jengin kanssa treenaamassa. Olemmehan muuten harjoitelleet hakua mutta Jamille on selvä ero siinä, ketä ja missä porukassa etsitään. Haasteena edellisiin kertoihin oli myös sen, että Jamia on aina ennen palkattu nakeilla hakumetsässä. Nyt piti ottaa eliminaationappulat mukaan ja tietäähän sen, että Jami menee siitä ymmälleen. Jamille rutiinit ovat tärkeitä. Minua kehotettiin nappuloiden sijaan ottamaan pallopalkka, mikä kylläkin toimi mutta on aikaa vievää. Jamilla tuntuu menevän energiat pallotteluun eikä se keskity itse tehtävään, joten palkkausasia täytyy miettiä nyt paremmin. Jamille tehtiin neljä pistoa, joista ensimmäinen äänen kanssa. Harjoitus meni poskelleen siinä vaiheessa kun maalimiestä ei ollut varustettu radiopuhelimella vaan linjalta jouduttiin huutamaan ”ääni”. Jami kääntyi tuossa vaiheessa katsomaan linjalta huutavaa, eikä keskittynyt metsästä tulevaan ääneen. Yksi pistojen palkkauksesta meni pilalle siinä, kun maalimies piti nakinhajuisia hanskoja kädessä eikä Jami keskittynyt kuin hanskojen haisteluun. Ei siis aivan putkeen menneet harjoitukset mutta taas tuli asioita esille, joita Jamin kanssa pitäisi miettiä.

Jami rokotuksilla
Jamilla oli rokotusaika muutama viikko takaperin Porvoon kunnaneläinlääkärissä. Jami kävi hurjana kun haistoi, että viereisen oven takana tutkittiin toista koiraa, mutta rauhoittui heti kun pääsi tutkimuspöydälle. Tai oikeastaan Jami hyppäsi sinne omatoimisesti! Lääkäri oli juuri aloittamassa laskemaan pöytää ja ennen kuin ehdin mitään sanoa, hyppäsi Jami pöydälle. Lääkäri totesikin, että sitä ollaan ilmeisemmin käyty harjoittelemassa agilityä (vaikka eihän me oikeasti olla..tai no muutama kerta jos tarkkoja ollaan). Lääkäri piti Jamia fiksuna koirana, harvemmin hän kuulemma koiria näkee, jotka rauhoittuvat pöydälle tutkittavaksi.

Mätsärit Sipoossa 27.11
Menimme Nikin kanssa harjoittelemaan mätsäreihin, sillä minulla on itsellä hyvin vähän kokemusta Nikin kanssa kehässä. Mätsäri pidettiin maneesissa. Ennen isojen kehää, oli kehässä reilut 20 pentua ja siinähän menikin sitten muuta tunti ennen kuin pääsimme itse tositoimiin. Kun oli meidän vuoromme, tuomari totesi ”tämähän on narttu”. Siinä vaiheessa tiesin, että saamme sinisen nauhan, sillä rotutietämys taisi hänellä olla nollassa. Sinisessä kehässä juoksi n. 20 koiraa, joten ahdasta oli. Haasteelliseksi tämän teki se, että perässämme juoksi uros, joka haukkui ja murisi. Nikin kääntyikin pari kertaa uhittelemaan takaisin, mutta sain sen siitä ruotuun.

Mitenkään näyttelynomaisesti Niki ei kanssani juossut muutenkaan, sillä Niki oli koko ajan kontaktissa. Moni taisi harjoitella viikonlopun tulevaa messaria varten, sillä porukka oli aika ammattimaista siihen mitä mätsäreissä yleensä käy. Oli kuitenkin mukavaa viettää laatuaikaa Nikin kanssa vaikka loppumittelöihin asti ei kehässä päästykään.

Agilityä ja tokoa
Maanantaisin olemme käyneet ACD:n tokovuorolla hallissa. Janne on ollut usealla kerralla mukana, joten olemme harjoitelleet yhdessä. Olemme harjoitelleet paikkamakuuta, luoksetuloa ja kontaktia. Mitään liikkeitä emme ole hioneet. Pääasia on ollut hauskapidossa. Olemme myös muutamilla kerroilla ottaneet agilityesteitä. Ja kerran kävimme molempien kanssa ihan agilityvuorolla, joka on tiistaisin. Janne on tuossa lajissa lahjakkuus, vaikka en siis juuri mitään lajista tiedä. Mutta kyllähän sen huomaa, Janne pystyy tekemään nopeita liikkeitä ja ohjaamaan koiria liikkeessä (varsin matalassakin asennossa), joten meno näyttää varsin vaivattomalta. Tuntuu, että koirat seuraavat helpommin Jannea kuin minua. Itse siis lähinnä keskityn opettamaan koirille yksittäisiä esteitä ja kommentoin Jannen ohjausta (mistä Janne ei välttämättä pidä). Mutta tämän lajin suhteen roolit muodostuivat varsin luonnollisella tavalla!

Sorsastelua
Koska olemme vielä evakossa täällä maalla ja olemme useasti käyneet lenkkeilemässä tuolla järvellä, päätimme vielä mennä metsälle. Tämä idea lähti siitä, että edellisellä lenkkikerralla joelta lähti lentoon kanadanhanhia ja suistosta kuului aikamoinen kaakatus. Metsästyskausi siis ei vielä ollut ohi! Reissun alkuvaiheessa selvisi, että kaislikossa on aikamoista vipinää. Jannea kävikin vähän väliä kiusaamassa tusinan verran heinäsorsia. Ne osasivat pysytellä jokisuistossa strategisen kaukana haulikosta. Uivat edes takaisin heinikossa ja välillä ilmoittivat äänellään missä menevät. Joutsenpariskunta havaittiin lentämässä sekä sitten pienempiä lintuja, riistat pulikoivat onnellisena sulassa jokiuumassa. Ensimmäiselle reissulle lähdettin kahdestaan mutta iltapäivällä otettiin koirat mukaan, jotta saataisiin linnut liikkeelle. Sieltähän ne heinurit olivat uineet näkösälle ja Janne pääsi kokeilemaan. Minä sanoinkin, että liikaa on harjoiteltu kun ei osumaa tullut. Koirat saivat hyvää paukkutreeniä, tosin Niki luuli tulleensa taas mejä-kokeisiin eikä tiennyt mihin suuntaan olisi mennyt

Nyytin kuulumisia
Nikin Nyyti-äiti on ollut nyt jo jonkin aikaa kipeänä, eikä sen olo ole lähtenyt helpottumaan antibiooteilla. Nyyti on tänään päässyt jatkotutkimuksiin Viikkiin ja toivottavasti siellä selviää, mikä Nyytillä on vialla. Nyytillä on siis oireina ollut kuivaa yskää, limakalvot ovat punertavat ja turvonneet. Keuhkokuvassa oli näkynyt jotakin, mutta mitä se sitten on, ei ole selvinnyt. Nyyti on kuitenkin syönyt ja juonut normaaliin tapaan ja on reipas itsensä! Me pidämme peukut ja tassut pystyssä sekä ristissä, että Nyytillä on kaikki hyvin!

Ai niin, toissapäivänä satoi tänne ensilumi ja pääsimme samalla eroon kamalista kurakeleistä! Eilen itsenäisyyspäivänä Niki vietti perinteiseen tapaan nimipäiviään.

Tänne kuuluu seuraavaa:

Jami toipuu
Jamin pahimmat allergiaoireet helpottivat lääkekuurin myötä. Lääkekuuri toi mukanaan ikäviä sivuvaikutuksia kun Jami alkoi toisella viikolla oksennella. Yhtenä yönä oksennuksessa oli vertakin mukana, joten antibioottikuuri laittoi Jamin mahan koetukselle. Oksentelu loppui kun lääkitys lopetettiin. Kontrolliaika oli siis 28.10 ja kortisonia jatkettiin vielä vähän sen jälkeen pienemmällä määrällä. Tassut saatiin suht hyvään kuntoon sillä, että jokaisen ulkona käynnin jälkeen tassut kuivattiin todella huolellisesti (ja hyvin usein hiustenkuivaajalla) ja suihkutamalla niihin sen jälkeen kortisonisuihketta. Verrattaessa Jamin tassuja Nikin tassuihin, ovat ne aivain erilaiset. Jamilla tassun ”sisällä” ei juuri ole karvaa kun taas Nikin tassuissa karvaa rehottaa ihan kunnolla. En tiedä, onko karvan osuudella siihen, että Jamin tassut kutisivat helpommin. Vieläkin Jami rapsuttelee itseään kyljistä silloin tällöin, joten siinä tilanteessa ei ole eroa entiseen. Jami vaikuttaa muutenkin ihan karvattomalta verrattuna Nikiin. Jamilla ei ole minkäänlaista aluskarvaa. Jamin karva on tosin paljon pidempää ja karheempaa kuin Nikillä, mutta sitä saisi kyllä talvea varten olla enemmän! Nikiltä lähti harjatessa muovikassillinen karvaa. Jamilta taas muutama hassu haituva kun sitä harjasin. Jokuhan voisi olla onnellinen tilanteesta, että koirasta ei lähde karvaa mutta kyllä se vähän huolettaa, että miten tuo karvaton pakkasilla pärjää.

Nikin treenit Helsingin keskustassa ja muita treenejä
22.10.2011lähdettiin koko perheen voimalla Helsinkiin etsijäkoiratreeneihin. Jami pääsi tutustumaan koirapuistokulttuuriin Eduskunnan takana kun Niki suoritti jatkokurssin kaupunkijälkiosuutta. Niki pääsi porukasta ensimmäisenä etsintäpuuhiin. Annoin alkuhajun Nikille Luonnontieteellisen museon takana ja Niki lähti siitä varsin reippaasi kulkemaan kohti Eduskuntataloa ja Kiasmaa. Haastetta tuottivat liikennevalopysäytykset, sillä emmehän voinee lampsia päin punaisia. Nikin piti siis ymmärtää, että homma jatkuu kun valot ovat vaihtuneet – ja hyvinhän Niki sen ymmärsi. Mietin myös, miten minun on mahdollista pitää Nikiä täysipitkässä jälkiliinassa ja onneksi mukaan oli sattunut 3 metrin liina, joka oli näppärämpi kaupunkiolosuhteissa. Niki sai näin tarvitsemansa työrauhan eikä minun tarvinnut kelailla pitkää hihnaa käsissä.

Eduskuntalolla käytiin tarkistamassa pensasaita mutta siitä matka jatkui kulmalla Mannerheimintielle ja lasipalatsin eteen. Seuraava haasti oli se, että lauantaina kävelykatu oli täynnä ihmisiä. Niki näytti kuitenkin määrätietoiselta ja käveli ihmisiä huomioimatta katua eteenpäin Foorumille. Kun Niki alkoi epäröimään, se omatoimisesti keksi, että mukaan lähtenyt toinen henkilö (kurssin ohjaajan lisäksi) oli tullut samalla autolla treeneihin kuin etsittävä koira. Niki siis päätti, että tarvittaessa hajua voi ottaa hänestä, eikä Nikin tarvinnut tulla haistamaan minulla olevaa alkuhakua. Oli siis helppo huomata kun Niki alkoi epäröimään, että pian sen jälkeen se osasi ottaa omatoimisesti hajua ja jatkaa sen jälkeen matkaa motivoituneena.

Kadunylitys Mannerheimintien yli.

Matka jatkui Svenska teaternille ja siitä katua ylöspäin. Nikin epäröi Esplanadin ylitystä mikä osottautuikin myöhemmin vääräksi. Niki kääntyi takaisin ja tulimme takaisin risteykseen josta jatkettiin alas Espaan ja Espanpuistoon. Puistossa vastaan tuli vauva lastenvaunuissa, jota Niki ei voinut vastustaa (vauvat ovat Nikin mielestä maailman ihanin asia!). Tiesin, että olemme lähellä maalia mutta silti jouduin vetämään Nikin pois, ettei olisi mennyt katsomaan vauvaa. Niki luki nykäisyn lopulta niin, että sinne suuntaan ei kannata mennä, joten missasimme maalin. Pienen pyörimisen jälkeen etsittävä kuitenkin löytyi.

Ohjeeksi tuli siis, että harjoittelemme seuraavilla kerroilla sitä, että pysäytän koiran kesken jälkeä niin ettei se lue sitä vihjeenä. Tajusin myös, kuinka tärkeää on, että näytämme harjoituksissakin, siltä että olisimme töissä. Moni ihminen otti Nikiin turhaa kontaktia kesken töiden. Kontaktihakuisuutta oli paljon mutta Niki käyttäytyi hämmästyttävän coolisti eikä lähtenyt ihmisten ehdotuksiin mukaan. Niki näytti todella nauttivan huomiosta ja siitä, että sai suorittaa tärkeää tehtävää. Niki siis huomattiin kaupungilla, useat ihmiset tyytyivät huutelemaan minulle ja jotkut ihmettelivät että mitähän tuo koira etsii.

Nikin kanssa etsittävänä eli kadonneena Kansallisteatterin edessä.

Nikin seuraava treeni pidettiin 20.10 Porvoossa ja silloin Niki pääsi taajamaetsintään ja hakemaan Sandyn Y-jäljen päästä. Eli oikean jäljen päälle oli tehty tuoreella koiralla hämäysjälki päälle. Hämäysjälki ei vaikuttanut Nikin työskentelyyn mitenkään. Lopussa Niki hämääntyi mukana liikkuneen ohjaajan liikettä ja eikä etsittävä meinannut löytyä talojen välistä millään. Hajut liikkuivat rakennusten välissä arvaamattomasti. Keli oli todella vaikea, satoi ja tuuli vähän joka suuntaan.Mutta Sandy löytyi! Nyt siis treenejä, mistä Niki saa itselleen luottamusta nenän käyttöön. Ilmavainulla (n.50 metriä maalia, Niki alkaa käyttämään ilmavainua) työskentely on Nikille uutta, joten sitä pitää harjoitella.

Jami etsijäkoiratreeneissä
Jami pääsi Nikin treenien päätteeksi kokeilemaan etsijäkoiraharrastusta. Ohjaajat olivat vahvasti sitä mieltä, että toisten koirien etsiminen voisi rauhoittaa Jamia ja se voisi auttaa haukkumiseen. Niimpä me teimme Jamille kaksi näkölähtöä, joissa Jamilla ei ollut pienintäkään ongelmaa. Se ymmärsi heti, että mitä pitää tehdä kun annoin sille alkuhajun haistettavaksi. Ja kuinkas kävikään, Jami ei haukkunut maalikoiria! Palkkaus pitää vain osata suorittaa niin, että Jami saa rauhassa syödä palkan ja samalla nähdä maalikoiran. Maalikoira ei myökään saa tulla liian lähellä ja meidän tulee poistua maalista ennen kuin maalikoira, ettei tilanteesta tule Jamille painostava. Meille annettiin mahdollisuus osallistua alkeiskurssille ja meitä kohtaan oltiin todella kannustavia. Me toivomme tästä harrastuksesta olevan apua Jamin käytökseen ja tietysti toivomme, että Jami saa uuden ja sellaisen harrastuksen mistä se nauttii. Tänään kävimmekin sitten hankkimassa Jamille omat Julius-K:n valjaat. Kotiin tultaessa Jami riemuisti kuin pieni lapsi, että sai upouudet valjaat kannettavakseen! Ja näyttivät ihan sopivilta kun niitä kokeiltiin.

Jami ja lapset
Jami sai kunnon lapsisiedätyksen kun otin sen mukaan ACD:n hallituksen kokoukseen. Menimme puheenjohtajan luokse kokoukseen, jossa paikalla oli luonnollisesti hänen koiransa mutta myös kolme pientä lasta ja yksi pieni vauva. Usea tuntemani ihminen olisi tässä vaiheessa kieltänyt/estänyt Jamin pääsyn lasten lähelle, mutta nämä ihanat koiraihmiset luottivat koiraani ja Jami pääsi moikkaamaan kaikkia lapsia.

Pientä opetusta Jami vielä tarvitsee, sillä Jami parka luuli, että pikkulapset lähtisivät Jamin jokaiseen leikkiehdotukseen mukaan (lapset 2-3 vuotiaita). Ja kun eivät lähtenytkään Jami alkoi haukkua. Ja kun Jami haukkui, lapset tuijottivat Jamia lähinnä ilmeellä: ”höpsö koira”. Eivät itkeneen, eivätkä pelänneet ja Jami näytti siltä että mikäs sillä on kun eivät haukkumalla pötki pakoon. Monihan ihan aikuisista ihmisistä säpsähtää ja lähtee pois kun Jami alkaa haukkumaan. Yksi tytöistähän läpsytteli Jamia naamallekin ihan muuten vain ja Jami vain ihmetteli ja vaikutti kärsivälliseltä ja osaansa tyytyneeltä. Kun kokous päättyi, lapset hyvästelivät Jamin eikä siihenkään mitään draamaa liittynyt. Tämä oli siis varsin hyvä harjoitus meille! Ja tässä taas osoitus niille, jotka pitävät Jamia hulluna (vain sen takia kun se haukkuu) ja ettei Jami syö ketään suuhunsa – ainakaan pienempiään . Tästä aiheesta voisin paasata enemmänkin, miksi haukkuvaa koiraa pelätään, miksi haukkuvaa koiraa pidetään hulluna?

Jamin viralliset terveystulokset
Muutama päivä takaperin Jamin viralliset kyynär-ja lonkkatulokset tulivat. Tulokset olivat juuri sitä mitä ajattelinkin eli 0/0 ja A/A. Jes!

Jamin lonkkakuva. Kännykällä eläinlääkärissä otettu valokuva tietokoneen näytöltä.

Susiretki
Edellinen retki Mallan porukoiden kanssa suoritettiin viime perjantaina Pilvijärvelle, jossa koirat pääsivät kuutamouinnille ja me muut värjöttelimme grillitulen ääressä paistaen lihapiirakoita ja nakkeja. Jälkiruokana jäätelöä ja omenapiirakkaan. Vierailevana koirana oli mukana Piki. Jatkamme tästä sitten pikkujouluteemalla kun seuraavan kerran grillataan.

Jälkiruokana jäätelöpikari omenapiirakkakuorutuksella.

Evakkoretki maalle
Nyt olemme putkiremonttia paossa maalla ja olemme olleet pakomatkalla jo parisen viikkoa. Koirat ovat todella rentoja täällä, eivät hauku jokaiselle risahdukselle. Päivisin ovat olleet suhteellisen nätisti. Mitä nyt Jami oli syönyt yhtenä päivän modeemin antennin puoliksi poikki. Ollaan lenkkeilty pellolla iltaisin otsalampun valossa ja koirat ovat tykänneet siitä. Remmilenkkimme puolivälissä on liekaan kytketty koira ja se Jamille hyvä harjoituksen paikka. Harjoituksesta hyvän tekee se, että koira on aina samassa paikassa, kytkettynä, pimeässä ja se haukkuu. Eilinen lenkki meni jo niin hyvin, että Jami ei räjähtynyt tälle koiralle. Namiavulla siis mentiin mutta tuntuu, että vain taivas on rajana jos kerran pystyimme Jamin kanssa ohittamaan haukkuvan koiran. Kun ohitus sujuu vielä vähän paremmin, nostan vaikeustasoa ja valaisen haukkuvan koiran otsalampulla.

Koirat rentoutuvat evakkokohteessa

Huomenna matkaan koirien kanssa Kouvolaan, jossa Jamilla on etsijäkoiratreenit. Sunnuntaina suuntaamme Elma-, lemmikki-, kädentaito- ja metsämessuille. Maanantaina on Jamin rokotusaika.

Ai niin, Niki lähettää terveisiä Nicke-iskälle syntymäpäivän kunniaksi! Ja Nyyti-äipälle pikaista paranemista!